tiistai 31. toukokuuta 2016

Miksi?

Koska on mahdollisuus jäädä kotiin hoitamaan lasta ja nähdä hänen kasvavan. Koska miehen rooli ja naisen rooli. Koska yhteiskunnan odotukset. Koska näin pääsee hetkeksi pois palkkatöistä. Koska nainen menee töihin. Koska voin ja haluan.

Olen jäämässä kotiin hoitamaan kuusi kuukautta vanhaa lastani. Vanhempainvapaa, loput isyyslomat, ja vuosiloma. Mikä tässä nyt on niin ihmeellistä, että siitä pitää internetiin kirjoittaa? Jotain erityistä kai kuitenkin, jos vanhempainvapaalle jäävistä edelleen noin 97 % on naisia.  Eikö sukupuolten välisen tasa-arvon pitänyt olla meillä jo ihan huipussaan, ja kaiken valmista? Ilmeisesti ei.

Selittäviä tekijöitä naisten kotiin jäämiseen lienee useita, uskokoon jokainen mihin tahtoo; tottumus ja tavat, perityt roolit, äidin ja lapsen suhde, äidinvaisto, imetys, palkkaus, biologia, plaa plaa.

Uskon, että suuri syy on myös se, että miehet eivät uskalla. Velliperseet.  Mitä ne sanoo mulle siellä työpaikalla, ja mitä helevettiä mä sanon syyksi? Onko se niin raskasta kuin se nainen väittää? En helevetti jää, mä haluun niiden saunailtaan ja tekeen vakioveikkausta. Niitä/meitä pelottaa uusi rooli.

Ja toki sen puolessa vuodessa olen huomannut, että on siellä töissä kevyempää kuin kotona. Mutta miksi en jäisi kotiin, vaikka se joskus onkin raskasta? Pitääkö kaiken olla helppoa ja kevyttä, pitääkö sen toisen kokea kaikki raskas? Mitä jos jaettaisiin se? Olisihan se ainutkertaista, kun näkee pienen tyypin kasvavan. Eikä tarvis lähteä aamulla töihin. Siistiä. En mee. Mä jään.

Suunnilleen tämän ketjun kävin myös itse läpi. Ok, olen onnekas, että pystyn jäämään kotiin lapsen ollessa vasta kuusi kuukautta ja vahvasti vielä rintaruokinnassa. Vaimoni työ mahdollistaa sen, että minä jään vapaalle kesäksi ja että minun kannattaa jäädä kotiin myös syksyksi.

Vaimo nauraa vieressä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti