keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Jormani, your money

Lapsi otti Opelin haltuunsa.

Kaiken ne vie. Unen, seksin, rahat ja erityisesti ajan. Sopivat vaatteet. Tilalle saa silmäpussit ja kiukkuisuuden, ylipainon tai vähintään vyötärölihavuuden. Menetin vaimon, mutta sain omat rinnat. Niska- ja hartiakipu vai alaselkä, en tiedä, kumpi on pahempi, saisipa valita vain toisen. Harrastukset mennyttä. Huomaat kysyväsi puolisoltasi yhteiselon sujuvoittamiseksi, että onko nyt ok käydä paskalla. Kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta. 

Mikä on varmin tapa saada vauva hereille? Ajattele seksiä. Mikä on varmin tapa saada seksiä? Lapsen muutto pois kotoa. Älä ajattele. Tee sitä ruokaa. Löysin takataskustani juuri lasten sukat. Välillä tahtoisi nukkua ja nussia samaan aikaan, juoda kinuskia ja hukuttaa itsensä suklaapopcorneihin, rillutella ja ryypätä kavereiden kanssa pitkin maailmaa, mutta sitten meneekin nukkumaan vain herätäkseen kohta.

Joo, nyt on ollut vähän hankalaa, kun lapsi on taas heräillyt monta kertaa yössä. Totuuden nimissä on kerrottava, että ei tämä nyt ihan kauheaa ole ollut. Kaukana vaikeasta mutta välillä vähän raskasta. Kaikille. Mutta se kuuluu asiaan, kehityspiikit ja aivomyrskyt ovat koettelemus koko perheelle. Paljon ne lapset vievät, mutta kaiken korvaa yksi ainoa, soseen rinnukselle purskauttava hymy. En vaihtaisi entiseen. Nuku aina kun voit. Onpa lyhyitä lauseita. Vähän kuin plokissa. Onko Timokin vain väsynyt ja sekaisin?

Mitä Liisa Ollila sanoi, kun Jormalta tippui 500 puntaa perstaskusta? Jormani, your money.

Ps. Neuvottelut vapaapäivästä ovat hyvässä käynnissä, ns. Ixit. Ja lauantaina tietenkin pride koko perheen kanssa.

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Coolit isät ei hikoile

Joskus alahuulta on purtava.

Pakko myöntää, koti-isyys on täyspäivähommaa. En valita, mukavaakin tämä on. Vaimo sanoi joidenkin äitien unohtavan itsensä tietoisesti, että vauva olisi aina etusijalla. Minusta se ei kuulosta järkevältä eikä edistä lapsen hyvinvointia. Yksilön hyvinvointi heijastuu koko perheen hyvinvointiin. Jokaisen tarpeet ja toiveet on mahdollista toteuttaa jossakin muodossa, jotta jokainen saa jotain omaakin. Elämää ei voi siirtää odottamaan parempia aikoja, tai ehkä voi, mutta sitten saa varautua olemaan katkera. Ehkä toiveet toteutuvat hieman eri tavalla kuin aikaisemmin, mutta kyse on vain luovuudesta ja aikataulutuksesta. Vanhemmat voivat ja heidän pitää lähteä ulos harrastuksiinsa, syömään ja juomaan, nähdä ystäviään vuorotellen tai yhdessä. Mökkiviikonloput kavereiden kanssa riittävät ehkä kerran vuoteen. Sopivissa määrin ja lapsi huomioiden. Itse olemme niin onnekkaita, että isovanhemmat pystyvät hoitamaan ja haluavat hoitaa lasta. Tiedän, että kaikilla ei tätä mahdollisuutta ole, ja yksinhuoltajien jaksaminen hämmästyttääkin minua. Lakki pois päästä.

Pienen yksilön hyvinvointi heijastuu joskus myös suuren yleisön hyvin- tai pahoinvointiin. Huutava vauva julkisella paikalla ärsyttää vanhempia kaksin verroin. Bussissa sitä pyytää mielessään anteeksi kaikilta kanssamatkustajilta, myös lapseltaan, että olen sinut tämmöiseen tilanteeseen saattanut. Ravintolasta tekee mieli juosta kasvojaan peitellen, kunnes taas muistaa, että lapset huutavat joskus, ja lapset kuuluvat joka paikkaan. Elämään. Usko pois, vanhempi tekee kaikkensa, että se kusinen käärö on hiljaa ja että kaikilla olisi hyvä olla. Paheksuvan mulkaisun sijaan voit ehkä auttaa sanomalla lapselle jonkun sanan, tai antamalla hänelle hymyn.

Seuraavaksi vauvan kanssa sinne Biergarteniin, hänen ehdoillaan. Coolit isät ei hikoile, ne kondensoi.

perjantai 17. kesäkuuta 2016

Lapset ja paska

Pääskyt ihastelevat ei niin paskan maan lippua.

Sanovat, että suhde paskaan muuttuu, kun saa lapsen. Totta se on. Monenlaista velliä ja pökälettä on tullut puolessa vuodessa vastaan, mutta yksikään niistä ei ole ollut ällöttävä. Sitä ennen ne oli ällöttäviä. Pahalta haisee kyllä, mutta silti sen nähdessään ilo on aina voittanut. Varsinkin alkuvaiheessa löysää sinappia sai pestä niskasta asti ja tuntui, että tätä riittoisampaa ainetta ei maailmassa olekaan. Nykyään, kiinteiden ruokien aloittamisen jälkeen, tulee enimmäkseen vastaan sellaisia kovia nökkösiä, kuin konvehteja. Voi kiitos!

Kiinnostaa varmaan ihan kauheasti? No ei se muakaan niin kiinnosta, mutta paskasta on tullut eri tavalla arkista ja se on lapsiperheissä puheenaihe. Ihan niinku lääkkeet ja suonikohjut sitten vähän myöhemmin. Ja tänne kun ne kirjoittaa, niin saavat kaverit olla rauhassa.

Paljon syntyy paskoja juttuja,  mielleyhtymiä, lauluja uusilla sanoilla ja kysymyksiä. Lady gagalla. Hakkaa vaippaansa, diaper beater. Jos kakastat - ja mä piiiii iii iiirrän piirrän kuvasi vaippaan, piirrän piirrän kuvasi vaippaan! Taas posket paukahti, tuli vaan cheekkejä. Pylly-yskä. Jos kakkaa ja kakkaa, niin onko mahdollista nousta keon päällä kattoon?

Jaa että onko matsien seuraaminen onnistunut ulkomailla yhtä hyvin kuin kotona? On, vähintään yhtä hyvin. Sanoisin, että eroa on kuin yöllä ja dingolla, eli melko vähän. Tahtoisin selittää, mutta vaimo odottaa. Sä olet mulle unelmaa, mutta maailma on potta.



torstai 16. kesäkuuta 2016

Minä olen nähnyt Sami Hedbergin kasvot

Se oli ilmestys. Se tapahtui yllättäen ja katosi yhtä nopeasti kuin saapuikin. Hyvä niin, koska se oli pelottavaa. Sami Hedbergin kasvot. Huh. Ne ilmestyivät hetkeksi vauvan kasvoille paskan punnaamisen yhteydessä. Kai se kertoo enemmän Hedbergistä kuin lapsesta. Kertoohan? Samaa tavaraa ne kyllä tuottaa. Pakko kysyä vaimolta, se tietää tämänkin.

Kerrottakoon myös, että tänään on Saksan matsi ja tarkoitukseni on mennä Biergarteniin katsomaan, miten nahkahousu repii märkää. Ehkä pari juomaa otan itsekin. Tsekkasin tilukset jo päiväkävelyllä, paikka Reinin varrella vaikutti lupaavalta. Teemavaippoja ei ihme kyllä ole näkynyt, vaikka kaikkea muuta saa Weimarin väreissä.

Toisen ahven on toisen apina.

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Kirahvin silmät


Kävimme eilen illalla saksalaisen perheen luona syömässä, ja käsitykseni saksalaisista suvaitsevaisina ja konservatiivisina vahvistui entisestään. Mukavan asuinalueen viihtyisällä kadulla sijaitsee nelikerroksinen rivari, jossa asuu lääkäri ja opettaja lapsineen. Kohteliaita sanoja ja hyväntuulisia oikea-aikaisia hörähdyksiä, viinin ja juustojen välissä ymmärtäväistä keskustelua vaikeistakin maailman asioista. Mielipide tuli hyvin selväksi mutta ei liian tungettelevasti. Sitten kello olikin jo niin paljon, että kauniit ja hyvin käyttäytyvät lapset menivät kiltisti nukkumaan, danke ja bitte.

Opettelen sanomaan kauniita ja hyviä asioita, kehumaan siis. Jostain syystä se on vaikeaa, ei tuu vaan tehtyä. En osaa. Tämä hyve tuskin on asia, joka liitetään suomalaisiin muutenkaan usein, mutta koen olevani siinä erityisen kehittymätön. Onko syynä lapsuudessa koettu latistava ilmapiiri, missä kaikkea piti vähätellä,  ilo oli syntiä ja kehut nolottivat, vai joku muu? Kotona ei latistettu vaan tuettiin omiin ratkaisuihin, mutta vaatimattomuus oli hyve koko ympäröivässä ulkomaailmassa. "Ei minulle tarvi, ei kiitos, meillä on omat lakanat, ettei olla vaivoiksi, ei tämä ole uusi eikä varsinkaan kallis." Nälissäni kieltäydyin jopa herkullisesta paahtoleivästä ja kaakaosta, jota kaverin äiti tarjosi välipalaksi. Pientä lasta vitutti, kun täysvehnäinen voita tippuva ja sopivasti paahtunut leipä liukui kaverin lautaselle. Koin, että kuului kieltäytyä, että näin kuului toimia, että kohta se kysyy uudestaan ja silloin voin myöntyä. Onneksi melko pian ahneus voitti, siirryin suoraviivaisempaan taktiikkaan ja pääsin itsekin mussuttamaan höttöä. Taktiikan muutos ei jäänyt kuitenkaan pysyväksi, ja joudun muistuttamaan itseäni siitä aika ajoin, jotta saan ravisteltua vuosikymmenten pinttyneet tavat. Niin tai näin, syytän osaamattomuudestani menneisyyttä ja nykyistä hallitusta, ongelmanratkaisusta kiitän kotikasvatustani.

Palkkatyöhöni kuuluu ihmisten kehuminen, vahvuuksien tunnistaminen ja tukeminen. Kehun joskus vähästä tai jopa turhasta, mutta vapaa-ajalle taito ei ole siirtynyt. Ei töitä kotiin - on siltä osin pitänyt.
Pilaan pienenkin kehun jatkamalla ja selittämällä liikaa. Viimeksi aloitin "sulla on kauniit isot silmät" ja jatkoin sitten "vähän kuin kirahvilla, tai valaalla". Ymmärtääkseni valailla on suuret silmät, joskaan ei suhteessa muuhun ruhoon. En kyllä tiedä niiden kauneudesta, mutta isot ne ovat. Ymmärtänet, miksi vastaus kehuuni oli laimea ja säälivä katse.

Tarkoitus on siis opetella sanomaan ja toimimaan paremmin. Ajattelen, että lapselle on helpompi antaa paremmat eväät silloin, kun elää niin kuin opettaa. Lopetin tupakoinnin nyt keväällä 20 vuoden ihanan körssyttelyn jälkeen, koska en halua olla röökaava isä, enkä tahdo että lapseni alkaa polttaa. En myöskään halua kärsiä tärinöistä ja kiukutella lasta hoitaessani, ja samalla varaan oikeuden kiukutella eri asioista.

Seuraavan seitsemän kuukauden aikana aion myös opetella syömään oikein tai järkevästi. Oikeankokoiset annokset tuntuvat olevan suuri haaste ja buffet rakas vihollinen. Mässääminen, olut ja satunnainen savuttaminen ovat silti tervetulleita silloin tällöin. Elämästä nauttiminen ja itsekuri, siinäpä ne, mutta jälkimmäinen vasta matkan jälkeen.

Aika ankeaa ja arkista.

torstai 9. kesäkuuta 2016

Imukykyinen Lothar Matthäus

Pitävä alakerta.

Koti-isä au pairina Saksassa Euro 2016 -kisojen alla saa mietteliääksi. On tarkoitus lähteä 11 päiväksi ulkomaille hoitamaan lasta, kun vaimo menee töihin.

Jääkö osakseni ainoastaan kusinen Libero vai onnistuuko otteluiden häiriötön seuraaminen? Miten kääkän päiväunet osuvat pelien kanssa, näytetäänkö uusintoja, ja tuleeko aamupäiväunien aikaan maalikoosteet? Saako lähikaupasta lasten luomuruokaa ja teemavaippoja? Luulis. Teemavaipoista tulee niin hyvä fiilis jo kotona. Sopiiko saksalaiseen yhteiskuntaan ja mieskuvaan, että katsoo matsia Biergartenissa, ja voiko juoda oluen? Yhden vain, tietenkin, luterilaisella pohjallahan tässä ollaan. Eikö se ole melko suvaitsevainen mutta toki myös konservatiivinen yhteiskunta? Ennen kaikkea, voittaako Saksa?

Osaan saanen vastauksen reissulla, jää nähtäväksi. Tavallaan olisi helpompaa seurata kisoja kotona, mutta ihan samojen asioiden eli vaippojen ja soseiden kanssa painisin täälläkin. Uskon, että mukavaa on tiedossa ja kaikelle löytyy aikansa, mutta lapsen ehdoilla. Joukkueena mennään. Die Mannschaft!

Loppuun vielä oma veikkaukseni, että ManU:n illallisen jälkeen Sose Mourinho siirtyy lastenruokabisnekseen.




keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Yleisiä huomioita

Kuvassa laminaattia

Asioita, jotka ovat selvinneet minulle viimeisen puolen vuoden aikana ja joita tuskin löytyy kasvatusoppaista.

1. Sukat, laminaatti ja ikä

Sitten kun lapsen saa kipattua sinne omaan laatikkoonsa ja se nukahtaa, tai toisessa järjestyksessä, niin täytyy hiipiä pois melko äänettömästi. Olen huomannut, että asiaa ei helpota halpa laminaatti ja hikiset jalat. Kun on kiire alakertaan katsomaan urheiluruutua ja lattiaan liimaantuneiden jalkapohjien napse uhkaa herättää uinujan, on paine suurempaa kuin kikyä vääntäessä. Suosittelen käytettäväksi sukkia. Mitkä vain käyvät. En tiedä, onko parketti tai hintavampi korvike sen parempi, mutta tämä asia kannattaa huomioida ajoissa, mikäli Patrik Laineen ura kiinnostaa vähääkään.

Ikä liittyy samaan asiaan. Nelikymppisen nivelet napsuvat jo sen verran, että pienet korvat saattavat kokea häirintänä vaatimattomatkin nilkan ojennukset. Tästä syystä lapset kannattaa tehdä varhaisemmalla iällä, jos se vain on olosuhteiden puolesta mahdollista. Kuukausi lapseni syntymän jälkeen eräs työkaverini kysyi, että "eikö ne lapset kannattaisi tehä nuorempana niin jaksaisi sitten valvoa". Vastasin väsyneenä, että "yrityksistä huolimatta oikea käteni ei vain tullut raskaaksi".

2. Kasvatusohjeet ja netin vertaistukiryhmät

Tässä asiassa myönnyn ja nöyrryn. Olen pitkään selittänyt laiskuuttani lapsenhoito-ohjeisiin vaimolleni, että lasta ei kasvateta kirjalla. Kyllä me osaamme lapsen kasvattaa. Joo, niin varmasti osaammekin, mutta on niistä ohjeista myös hyötyä. Saimme kakrun nukkumaan ja ennen kaikkea nukahtamaan yksin noin neljän kuukauden iässä, kiitos netistä löytyneen tiedon ja vaimoni viitseliäisyyden. Tämä on helpottanut meidän kaikkien elämää, nyt tyyppi nukahtaa itsekseen ja meille jää aikaa muuhunkin. Erittäin rentouttavaa ja palkitsevaa.
Eli apua ja tietoa löytyy, kunhan osaa ja viitsii etsiä. Toki kaikkeen kannattaa suhtautua pienellä varauksella, eikä kaikki vinkit sovi kaikille. Kiitos vaimo.

Minä olen kuitenkin ainoa, joka antaa tässä taloudessa yksisarvishoitoja.


3. Säästän muut huomiot myöhemmäksi. Olen oppinut, että kaikkia huomioita ei kannata läväyttää pöytään samanaikaisesti.

perjantai 3. kesäkuuta 2016

Aloitus

Nainen lähti töihin ja jätti koko sotkun mulle. Sotkulla tarkoitan kaikkia asioita mitä en viitsinyt valmistella eilen, eli hoitolaukun sisältö, puhtaat vaatteet, ruoka, kaikki. Oma sotkuni siis. Olihan se olut kyllä herkullinen.
Nyt makaan häkkisängyn vieressä hiljaa, ja kuuntelen nukahtamisen ääniä. Pieruja ja piipitystä, satunnaisia parkaisuja ja väsyneitä huokauksia. Aika söpöä oikeastaan. Kyllä se sinne tipahtaa.

Ilman etukäteen sovittuja aikatauluja tää olis varmasti paljon helpompaa. Lapsenhoito on kuin jalkapalloa: täytyy olla tilanteissa itsevarma, on tiedettävä missä kannattaa olla seuraavaksi, ja kaikki nauttivat hyvistä syötöistä. Ennakointi, peliäly.

No niin, kättä reiteen! Lapsi nukahti 10 minuutissa. Kannatti juoda se olut eilen ja ottaa rennosti, eikä hermoilla ja pakata kuin uudisasukas.

Täähän on helppoa.


Edit klo 22.42

Helppoa ja helppoa. No, ei vaikeaa, mutta kokonaisvaltaista läsnäoloa. Vauva määrää tahdin totaalisesti, hän vie vikisten ja minä seuraan lässyttäen. Mukavaa ja erilaista. Tavallaan hyvin rentouttavaa kun joku toinen määrää ja itse tarvii vain seurata ohjeita, ajoittain kryptisiäkin vihjeitä, mutta kokeilemalla osuu.

Suosittelen. Ainakin vielä.


torstai 2. kesäkuuta 2016

Odotus

No niin, huomenna se alkaa. Odottava fiilis, paljon kysymyksiä. Pitäisikö minun valmistautua jotenkin muutenkin kuin laskemalla harmaat karvani, jotta voin verrata niitä sitten tammikuussa? Teippaanko selkääni konvehteja, jotta sen yli on mukavampi kävellä? Muuttuuko neuvolan suhtautuminen minuun? Syödäänkö minut elävältä pelkillä katseilla leikkipuistossa? Jos on väsynyt runkkaamaan, niin auttaako sukupuolielämänkorjausleikkaus? Suihkutissi, niskapaska ja maidonkerääjä - minulle vain 1/3 näistä, eikö?

Miksi mä teen tämän? Ihan kuin ei olisi tarpeeksi tekemistä.

Lasi viiniä.

Pakko mennä nukkumaan.