tiistai 21. kesäkuuta 2016

Coolit isät ei hikoile

Joskus alahuulta on purtava.

Pakko myöntää, koti-isyys on täyspäivähommaa. En valita, mukavaakin tämä on. Vaimo sanoi joidenkin äitien unohtavan itsensä tietoisesti, että vauva olisi aina etusijalla. Minusta se ei kuulosta järkevältä eikä edistä lapsen hyvinvointia. Yksilön hyvinvointi heijastuu koko perheen hyvinvointiin. Jokaisen tarpeet ja toiveet on mahdollista toteuttaa jossakin muodossa, jotta jokainen saa jotain omaakin. Elämää ei voi siirtää odottamaan parempia aikoja, tai ehkä voi, mutta sitten saa varautua olemaan katkera. Ehkä toiveet toteutuvat hieman eri tavalla kuin aikaisemmin, mutta kyse on vain luovuudesta ja aikataulutuksesta. Vanhemmat voivat ja heidän pitää lähteä ulos harrastuksiinsa, syömään ja juomaan, nähdä ystäviään vuorotellen tai yhdessä. Mökkiviikonloput kavereiden kanssa riittävät ehkä kerran vuoteen. Sopivissa määrin ja lapsi huomioiden. Itse olemme niin onnekkaita, että isovanhemmat pystyvät hoitamaan ja haluavat hoitaa lasta. Tiedän, että kaikilla ei tätä mahdollisuutta ole, ja yksinhuoltajien jaksaminen hämmästyttääkin minua. Lakki pois päästä.

Pienen yksilön hyvinvointi heijastuu joskus myös suuren yleisön hyvin- tai pahoinvointiin. Huutava vauva julkisella paikalla ärsyttää vanhempia kaksin verroin. Bussissa sitä pyytää mielessään anteeksi kaikilta kanssamatkustajilta, myös lapseltaan, että olen sinut tämmöiseen tilanteeseen saattanut. Ravintolasta tekee mieli juosta kasvojaan peitellen, kunnes taas muistaa, että lapset huutavat joskus, ja lapset kuuluvat joka paikkaan. Elämään. Usko pois, vanhempi tekee kaikkensa, että se kusinen käärö on hiljaa ja että kaikilla olisi hyvä olla. Paheksuvan mulkaisun sijaan voit ehkä auttaa sanomalla lapselle jonkun sanan, tai antamalla hänelle hymyn.

Seuraavaksi vauvan kanssa sinne Biergarteniin, hänen ehdoillaan. Coolit isät ei hikoile, ne kondensoi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti