Lauantai-ilta. Lapsi nukahti sänkyynsä ja minä toviksi viereen. Herään ja hiippailen alakertaan, nyt on aika juoda lasi viiniä. Keskustelua vaimon kanssa tulevista remonteista ja muutenkin lähitulevaisuuden aikataulujen sopimista. Oho! Kello on jo puoli yksi, äkkiä nukkumaan, että saisi tarpeeksi lepoa. Onneksi kelloja käännetään, niin saa nukkua tunnin lisää.
Aamu. Lapsi on herännyt huoneessaan ja haettu nukkumaan äidin ja isän väliin. Siihen se nukahti heti, ah ihanaa. Ennen kuin nukahdan uudestaan alkaa tapahtua. Kuuluu kummia. Pruts! Pruuuts! Tuo ei tiedä hyvää. Samassa vaimon käsi jo tökkii olkapäätäni. Herää! Ripuli! Ripuli! Tulee jo läpi! Lapsi äkkiä syliin ja pimeässä kohti alakertaa. Tunnen märkää käsissäni, joopa joo, tätä tää on. Pääsen kylppäriin ja huomaan, että väärä hälyytys, täpötäyteen pissavaippaan oli pärähtänyt vain rupsuja. No niin, ihan hyvinhän tämä menee. Ja hei, kellokin on jo kohta seitsemän. Kaikki on ihan hyvin. Ei jumalauta, se on vasta kuusi. Kaikki on silti hyvin.
Sitä on vanhemmuus. Sitäkin. Aika kuluu vauhdilla, ja joskus tekisi mieli kääntää kelloja takaisin vauvavuosiin. Ei tarvitse. Odotamme kaksosia. Kaikki on hyvin.
Herra Kotirouva - isä perhevapaalla
Jään perhevapaalle seitsemäksi kuukaudeksi. Niin siistiä, ei töitä, ei aikatauluja. Onko tiedossa pitkiä päiväunia ja drinkkejä verkkosukissa aurinkoisella takapihalla vai kakkavaippakasan taakse hautautumista ja täydellistä erakoitumista? Oletukseni on, että tuleva on jossain tuolla välissä eli silloin tällöin pari kaljaa paskaset verkkarit jalassa. Kerron kunhan saan tietää.
sunnuntai 29. lokakuuta 2017
lauantai 3. syyskuuta 2016
Vauvan aistit ja ominaisuudet
| Dödö ei peitä pelkoa. |
Tuntoaisti on kehittynyt tunnistamaan epätoivon vanhemman iholle muodostuvan hien perusteella. Vanhemman hyssytellessä pientä uneen nassikan iho työskentelee täydellä teholla huomioidakseen, onko perspiraatio ylittänyt asteikolla luovuttamisen pykälän. Lapsen luonteesta riippuen hän sattaa armahtaa aikuisen heti tai nautiskella vielä vartin ennen kuin nasauttaa sulakkeen pois päältä ja antaa unen tulla. Tuntoaisti myös alati haravoi ympäristöään ja ilmoittaa pienimmästäkin syystä huutaa.
Silmillä on kaksi tärkeää tehtävää. Ensimmäinen ja ehdottomasti tärkein on pesulappujen etsiminen ihan kaikesta. Pesulappua kuuluu ensin näprätä ja sitten imeä kiihkeästi, ja vauvan kuuluu kiljua, jos imeminen keskeytetään. Vauvan täydelliseen maailmaan kuuluisi pesulappuja, meheviä nännejä, banaanin siivuja ja lohduttava syli. Toinen tehtävä on terävien kulmien löytäminen tuntoaistille. Silmät ottavat aktiivisesti yhteyttä huutokeskukseen.
Kuulo on kehittynyt skannaamaan ilmanpaineen vaihtelut, jotka syntyvät aikuisten arkisista tehtävistä, kuten tiskaamisesta ja tavaroiden järjestelystä. Lapset voivat kuulla myös vanhempiensa seksiajatukset sekä haaveet rauhallisesta hetkestä viinilasin ääressä. Korvista on suora yhteys lapsen huutokeskukseen.
Makuaistin tehtävä on tuoda kustannuksia ja lisätä vaivaa. Se ruoka, joka maistui juuri parin lusikallisen verran, on nyt täysin käyttökelvotonta sontaa. Kieli=propelli. Pikainen yhteys huutokeskukseen heti niskojen nakkeluiden jälkeen.
Hajuaistilla ei ole lapselle mitään käyttöä. Nenä toimii ruokailujen yhteydessä mielenosoituksellisessa nyrpistyskäytössä ja ruoka-aineiden keräämisessä. Nenällä vauva myös ohjaa räkää osumaan aivastuksessa oikean kohteeseensa, usein hoitajansa paitaan tai kasvoihin.
Kuudes aisti. Kyllä, lapsilla on tällainen. Sen toimintamekanismia ei tarkkaan tiedetä, mutta sen epäillään olevan yhteydessä aivon kehittymättömyyteen ja aistien sekoittumiseen. Aistin toiminnan voi huomata kummallisissa tilanteissa, jotka tajuaa vasta vähän liian myöhään, esim. kun juuri nukahtamaisillaan olevaa lasta kannetaan yläkertaan, VÄHÄN LIIAN NOPEIN ASKELIN, jolloin lapsi herää. Huutokeskus on aktiivinen.
Ikävä yleinen huomio vielä. Kaikki lapset ovat syntyessään kokoomuslaisia (älkää kertoko Benille), joiden elämä keskittyy ainoastaan omaan itseensä, omien halujen ja tarpeiden ylimitoitettuun tyydyttämiseen. Millään muulla ei ole heille mitään väliä. Tästä poisoppiminen onkin ihmisen tärkein mutta vaikein tehtävä, eivätkä kaikki onnistu siinä koskaan. Kannustukseni kuitenkin kaikille vanhemmille.
Tunnisteet:
aistit,
Antti Holma,
Ben Zyskowicz,
haju,
kuudes aisti,
kuulo,
luovuttaminen,
maku,
men,
nassikka,
nivea,
näkö,
perspiraatio,
poisoppiminen,
tissi,
tunto,
väsymys
tiistai 26. heinäkuuta 2016
Kuin kauhan varsi
![]() |
| Joskus akku latautuu pienillä kierroksilla. |
Ajoittain on raskasta. Kun tietää, että on tärkeä, välillä jopa elintärkeä ja alati kaivattu. Ei ehkä mitenkään erityisen arvostettu ja arjessa osin itsestäänselvyys. Ja en minä mitään erityistä kiittelyä kaipaakaa, en minä sitä.
Varrellani voi tehdä monia asioita. Sekoittamisen lisäksi minulla voi naputella pienen naulan, kaapia pinttynyttä likaa kaakeleista, siirrellä nesteitä ja hätistellä tuholaisia tai lähisukulaisia. On raskasta olla koko ajan saatavilla vain välineenä. Ei kauhan varsikaan kestä jatkuvassa käytössä. Tai miten sen sanoisi. Välillä toivon voivani olla vain minä, täyttäen vain omia toiveita ja tarpeitani. Edes hetken. Näin kauniina kesäpäivänä se tarkoittaisi esimerkiksi oluen siemailua terassilla ja rauhaisaa ihmisten katselua.
Kaikki on hyvin, en tahtoisi vaihtaa mitään pois, mutta voisinko saada pienen tauon?
Tunnisteet:
akku,
helle,
jaksaminen,
kauha,
kestäminen,
lusikka,
olut,
seksihelle,
terassi,
väsymys
perjantai 22. heinäkuuta 2016
Kuuden kilon ajatukset
| Harva muistaa, mutta Lasse Lehtinen oli kotirouva 1920-luvulla. |
Olen miettinyt paljon, mitä tuommoisen seitsemän kuukautta vanhan vielä puhumattoman lapsen päässä liikkuu. Mitä se ajattelee? Jälleennäkeminen vaikuttaa ilahduttavan joka kerta molempia, mikä on mukavaa. Eli vähän niin kuin koirahan se on, siisteystottumukset ajoittain samaa tasoa: lattialle voi paskantaa ilman häpeää. Hymy korjaa, minkä takamus sotkee, mutta mitä ja miten se funtsii? Täytyy perehtyä lapsen ajattelua ja sen kehittymistä koskeviin tutkimuksiin myöhemmin, mutta siihen saakka tyydyn herkuttelemaan itse eri vaihtoehdoilla.
Mitä vauva ajattelee saadessaan kurahanskan ikeniinsä jäystettäväksi? - Ei jumalauta, tää se on, tätä mä oon hakenu. Nyt löyty, se on siinä! Reima 5/5. Boom! Meitsi bailaa, meitsi rulaa!
Mitä vauva tuumii paiskoessaan lusikkaa lattialle uudestaan ja uudestaan? - Vähän noloa, mutta kai mun pitää tämä vielä kerran heittää, kun tuo näyttää tykkäävän sen nostamisesta.
Jotain lämmintä nivusissa, ai mua pissaattaa - pisssss.
Kakattaa - punnaus - plöts. Mitäs mä sitten... Jaa tuossa on tuo lelu, menenpä sen luo ja mennessäni hieman jokellan, tai taidanpa huutaa kun kerran osaan. Missä ne vanhemmat on? Pakko huutaa kovempaa. Eikö täällä saatana saa palvelua? Mä haluan ylös, enkä osaa nousta, tulkaa nyt äkkiä nostaan mut ylös, ettekö te tajua, että mulle minuutti tuntuu tunnilta! Tuntuu tuntuu, ei mulla kato oo mitään, mihin mä vertaan kokemuksiani. Mikä hemmetin historia? Ei kiinnosta, en mä oo mikään Lasse Lehtinen, mulla on vaan tää hetki. Vauhtia! No niin, ja sit mennään tohon suuntaan, voit hytkyttää vähän samalla, se viihdyttää mua ja saa suolen toimimaan. Oho, toi liejupieru ei muuten tullu musta, se on sun vaikka mun vaipassa. Ja laula, apina, oonko mä sanonu, että voit lakata laulamasta? Ei tota biisiä, yhdistän sen nukkumiseen, enkä halua nukkua, ikinä. Väsyttää, huudan nyt vähän. Tee mulle jotain. Rauhallisemmin. Aika hyvä. Joo, toi on hyvä, just noin. Mutten mä kyllä aio nukkua. Ahh...
Seuraavana aamuna kirkkaat silmät katsovat häkkisängystä ja tuntuvat tietävän jotain enemmän kuin eilen.
Seuraavana aamuna kirkkaat silmät katsovat häkkisängystä ja tuntuvat tietävän jotain enemmän kuin eilen.
Saksasta sen verran, että hyvinhän se meni. Pelot itkevästä ja kärsivästä lapsesta osoittautuivat turhiksi, kaikki onnistui ja toimi hyvin. Ajoitukset ja ennakointi kyllä korostuivat, eikä asiat mene aina ihan kuin oli mielessään toivonut. Joskus sain olutta, lasin viiniä ja juustoja, sitten herättikin vaativa parkaisu. Vauvaperheen arki on hyvin pitkälle samanlaista oli paikka mikä tahansa: kaikkea voi tehdä mutta omalla tavallaan. Matkaan vaan.
Tunnisteet:
aivot,
Ajattelu,
historia,
kakka,
kiroileva vauva,
kurahanska,
lasse lehtinen,
määräily,
pissa,
puhe,
puhumattomuus,
reima,
talvisota,
vauva
tiistai 5. heinäkuuta 2016
Imetys. Tissit!
![]() |
| Härski imeväinen itse teossa. |
Kummallista kyllä tämä aihe nousee otsikoihin aika ajoin. Suurimmat kohut käydään, kun jotkut trendijuntit lähettävät someen kuvia imettävistä äideistä ja paheksuvat sitä, että lapsi syö. Lapsi syö? Jonkun ruokailu loukkaa jotakuta muuta? Ymmärrän, että täysikasvuinen nälkäinen olio voi olla kateellinen, mutta että se jotenkin haittaisi tai olisi joltakulta pois? Jos sinä koet olosi epämukavaksi tai imetyksen jotenkin seksuaaliseksi, niin vika on sinussa, hakeudu hoitoon. Ok, ei ehkä hoitoon, saat kiihottua ihan mistä tahansa, kunhan et loukkaa muita.
Mielestäni rintaruokinnan paheksuminen kertoo suuresta elämästä vieraantumisesta ja todellisuuden vääristymisestä, eikä moisia paheksuvia kommentteja pitäisi edes julkisesti noteerata. Nyt tulee helpottava ja vapauttava vinkki sinulle, joka kärsit kauhun väristyksiä nähdessäsi maitovampyyrin iskevän ikenensä namikkaan: katso poispäin. Itsekin käännän pääni pois huomatessani jonkun imettävän. Se toimii. En siksi, että minä häiriintyisin näkemästäni, vaan siksi, että tahdon antaa rauhan ja yksityisyyden varsin intiimiin tapahtumaan. Ja jos pelkkä tieto imeväisestä hommissaan saa sinut tolaltasi, niin voi voi, maailmaa ei ole tehty sinua miellyttämään. Lajimme kaari on lopussa, jos lapsen ruokinta on luonnotonta. Hypätkää arkkuun, loppu on täällä! Ja te muut, eiku tissit vaan rohkeasti törölle.
Toinen asia tisseihin ja maitotalouteen liittyen. Minulta on kyselty ja osin kauhisteltu, miten voin jäädä hoitamaan lasta, miten pärjään imeväisen kanssa. Hyvin. Lapsi imee tissiä silloin kun äiti on paikalla, ja silloin kun minä vastaan ruokinnasta, hän syö kiinteitä. Silloin kun äiti on pidempään poissa, on tarjolla herkullista lypsettyä maitoa ja sosetta. Koska äidin meijerituotanto on ollut varsin riittoisa, ei meidän ole tarvinnut turvautua korvikkeisiin hankalan alun jälkeen. Imetystä on tarkoitus jatkaa kiinteiden rinnalla ainakin vuoden ikään. Vaikka isä pystyy tarjoamaan ruuan pullon kautta, se ei aina ole tarpeeksi. Suuri osa imetystä näyttää olevan äidin rinnan tuoma turva.
Vinkkejä imetykseen saa esimerkiksi Imetyksen tuki ry:n sivuilta (vaimolta vahva suositus Imetyksen tuen Facebook-ryhmälle) ja Laktivistiäidiltä.
Tunnisteet:
imetyksen tuki ry,
imetys,
julki-imetys,
julkinen imetys,
laktivistiäiti,
lohtu,
Meijeri,
niitti,
sose,
tissit
keskiviikko 29. kesäkuuta 2016
Jormani, your money
![]() |
| Lapsi otti Opelin haltuunsa. |
Kaiken ne vie. Unen, seksin, rahat ja erityisesti ajan. Sopivat vaatteet. Tilalle saa silmäpussit ja kiukkuisuuden, ylipainon tai vähintään vyötärölihavuuden. Menetin vaimon, mutta sain omat rinnat. Niska- ja hartiakipu vai alaselkä, en tiedä, kumpi on pahempi, saisipa valita vain toisen. Harrastukset mennyttä. Huomaat kysyväsi puolisoltasi yhteiselon sujuvoittamiseksi, että onko nyt ok käydä paskalla. Kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta.
Mikä on varmin tapa saada vauva hereille? Ajattele seksiä. Mikä on varmin tapa saada seksiä? Lapsen muutto pois kotoa. Älä ajattele. Tee sitä ruokaa. Löysin takataskustani juuri lasten sukat. Välillä tahtoisi nukkua ja nussia samaan aikaan, juoda kinuskia ja hukuttaa itsensä suklaapopcorneihin, rillutella ja ryypätä kavereiden kanssa pitkin maailmaa, mutta sitten meneekin nukkumaan vain herätäkseen kohta.
Joo, nyt on ollut vähän hankalaa, kun lapsi on taas heräillyt monta kertaa yössä. Totuuden nimissä on kerrottava, että ei tämä nyt ihan kauheaa ole ollut. Kaukana vaikeasta mutta välillä vähän raskasta. Kaikille. Mutta se kuuluu asiaan, kehityspiikit ja aivomyrskyt ovat koettelemus koko perheelle. Paljon ne lapset vievät, mutta kaiken korvaa yksi ainoa, soseen rinnukselle purskauttava hymy. En vaihtaisi entiseen. Nuku aina kun voit. Onpa lyhyitä lauseita. Vähän kuin plokissa. Onko Timokin vain väsynyt ja sekaisin?
Mitä Liisa Ollila sanoi, kun Jormalta tippui 500 puntaa perstaskusta? Jormani, your money.
Ps. Neuvottelut vapaapäivästä ovat hyvässä käynnissä, ns. Ixit. Ja lauantaina tietenkin pride koko perheen kanssa.
Joo, nyt on ollut vähän hankalaa, kun lapsi on taas heräillyt monta kertaa yössä. Totuuden nimissä on kerrottava, että ei tämä nyt ihan kauheaa ole ollut. Kaukana vaikeasta mutta välillä vähän raskasta. Kaikille. Mutta se kuuluu asiaan, kehityspiikit ja aivomyrskyt ovat koettelemus koko perheelle. Paljon ne lapset vievät, mutta kaiken korvaa yksi ainoa, soseen rinnukselle purskauttava hymy. En vaihtaisi entiseen. Nuku aina kun voit. Onpa lyhyitä lauseita. Vähän kuin plokissa. Onko Timokin vain väsynyt ja sekaisin?
Mitä Liisa Ollila sanoi, kun Jormalta tippui 500 puntaa perstaskusta? Jormani, your money.
Ps. Neuvottelut vapaapäivästä ovat hyvässä käynnissä, ns. Ixit. Ja lauantaina tietenkin pride koko perheen kanssa.
Tunnisteet:
aivomyrsky,
alkoholi,
das auto,
ixit,
jorma ollila,
kinuski,
manboobs,
raha,
rilluttelu,
seksi,
soini,
uni,
väsymys
tiistai 21. kesäkuuta 2016
Coolit isät ei hikoile
| Joskus alahuulta on purtava. |
Pakko myöntää, koti-isyys on täyspäivähommaa. En valita, mukavaakin tämä on. Vaimo sanoi joidenkin äitien unohtavan itsensä tietoisesti, että vauva olisi aina etusijalla. Minusta se ei kuulosta järkevältä eikä edistä lapsen hyvinvointia. Yksilön hyvinvointi heijastuu koko perheen hyvinvointiin. Jokaisen tarpeet ja toiveet on mahdollista toteuttaa jossakin muodossa, jotta jokainen saa jotain omaakin. Elämää ei voi siirtää odottamaan parempia aikoja, tai ehkä voi, mutta sitten saa varautua olemaan katkera. Ehkä toiveet toteutuvat hieman eri tavalla kuin aikaisemmin, mutta kyse on vain luovuudesta ja aikataulutuksesta. Vanhemmat voivat ja heidän pitää lähteä ulos harrastuksiinsa, syömään ja juomaan, nähdä ystäviään vuorotellen tai yhdessä. Mökkiviikonloput kavereiden kanssa riittävät ehkä kerran vuoteen. Sopivissa määrin ja lapsi huomioiden. Itse olemme niin onnekkaita, että isovanhemmat pystyvät hoitamaan ja haluavat hoitaa lasta. Tiedän, että kaikilla ei tätä mahdollisuutta ole, ja yksinhuoltajien jaksaminen hämmästyttääkin minua. Lakki pois päästä.
Pienen yksilön hyvinvointi heijastuu joskus myös suuren yleisön hyvin- tai pahoinvointiin. Huutava vauva julkisella paikalla ärsyttää vanhempia kaksin verroin. Bussissa sitä pyytää mielessään anteeksi kaikilta kanssamatkustajilta, myös lapseltaan, että olen sinut tämmöiseen tilanteeseen saattanut. Ravintolasta tekee mieli juosta kasvojaan peitellen, kunnes taas muistaa, että lapset huutavat joskus, ja lapset kuuluvat joka paikkaan. Elämään. Usko pois, vanhempi tekee kaikkensa, että se kusinen käärö on hiljaa ja että kaikilla olisi hyvä olla. Paheksuvan mulkaisun sijaan voit ehkä auttaa sanomalla lapselle jonkun sanan, tai antamalla hänelle hymyn.
Seuraavaksi vauvan kanssa sinne Biergarteniin, hänen ehdoillaan. Coolit isät ei hikoile, ne kondensoi.
Tunnisteet:
#ger,
#nir,
cool,
cool guys dont sweat,
dad,
hikoilu,
itkevä lapsi,
kondensoi,
oliver khan
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)


