tiistai 26. heinäkuuta 2016

Kuin kauhan varsi

Joskus akku latautuu pienillä kierroksilla.

Ajoittain on raskasta. Kun tietää, että on tärkeä, välillä jopa elintärkeä ja alati kaivattu. Ei ehkä mitenkään erityisen arvostettu ja arjessa osin itsestäänselvyys. Ja en minä mitään erityistä kiittelyä kaipaakaa, en minä sitä. 

Varrellani voi tehdä monia asioita. Sekoittamisen lisäksi minulla voi naputella pienen naulan, kaapia pinttynyttä likaa kaakeleista, siirrellä nesteitä ja hätistellä tuholaisia tai lähisukulaisia. On raskasta olla koko ajan saatavilla vain välineenä. Ei kauhan varsikaan kestä jatkuvassa käytössä. Tai miten sen sanoisi. Välillä toivon voivani olla vain minä, täyttäen vain omia toiveita ja tarpeitani. Edes hetken. Näin kauniina kesäpäivänä se tarkoittaisi esimerkiksi oluen siemailua terassilla ja rauhaisaa ihmisten katselua. 

Kaikki on hyvin, en tahtoisi vaihtaa mitään pois, mutta voisinko saada pienen tauon?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti