Nainen lähti töihin ja jätti koko sotkun mulle. Sotkulla tarkoitan kaikkia asioita mitä en viitsinyt valmistella eilen, eli hoitolaukun sisältö, puhtaat vaatteet, ruoka, kaikki. Oma sotkuni siis. Olihan se olut kyllä herkullinen.
Nyt makaan häkkisängyn vieressä hiljaa, ja kuuntelen nukahtamisen ääniä. Pieruja ja piipitystä, satunnaisia parkaisuja ja väsyneitä huokauksia. Aika söpöä oikeastaan. Kyllä se sinne tipahtaa.
Ilman etukäteen sovittuja aikatauluja tää olis varmasti paljon helpompaa. Lapsenhoito on kuin jalkapalloa: täytyy olla tilanteissa itsevarma, on tiedettävä missä kannattaa olla seuraavaksi, ja kaikki nauttivat hyvistä syötöistä. Ennakointi, peliäly.
No niin, kättä reiteen! Lapsi nukahti 10 minuutissa. Kannatti juoda se olut eilen ja ottaa rennosti, eikä hermoilla ja pakata kuin uudisasukas.
Täähän on helppoa.
Edit klo 22.42
Helppoa ja helppoa. No, ei vaikeaa, mutta kokonaisvaltaista läsnäoloa. Vauva määrää tahdin totaalisesti, hän vie vikisten ja minä seuraan lässyttäen. Mukavaa ja erilaista. Tavallaan hyvin rentouttavaa kun joku toinen määrää ja itse tarvii vain seurata ohjeita, ajoittain kryptisiäkin vihjeitä, mutta kokeilemalla osuu.
Suosittelen. Ainakin vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti